Pöytätennis on hauskaa pelattavaa ja liian nopeaa katsottavaa

Pingis eli pöytätennis on suomalaisille varsinaisena urheilulajina tuntemattomampi, mutta maailmalla kyseessä on huippusuosittu kilpaurheilu. Itseasiassa yksilölajeista pöytätennis on maailman suosituin ja urheilulajienkin joukossa maailman neljänneksi suosituin, edelle kirivät vain jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Pöytätennistä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jo haussa on uusi harrastus. Lajiin pääsee mukaan helposti ja taidotkin karttuvat alussa nopeasti. Lajissa voi edetä juuri niin pitkälle kuin kunnianhimoa riittää, onhan kyseessä olympialaji. Pöytätennis on myös yllättävänkin kova kuntoilulaji, sillä erityisesti edistyneemmällä tasolla lyönneissä hyödynnetään koko kroppaa ja peli vaatii jatkuvasti nopeaa liikettä ja reagointia.

Pöytätennis on valloittanut nopeasti koko maailman

Lajin alkujuuret löytyvät Intiasta ja Englannista

Pöytätennis nauttii suurinta suosiota Aasiassa ja pelkästään Kiinassa on miljoonia lajin harrastajia. Euroopassa pöytätennis on suosituinta Saksassa, jossa on lähes miljoona rekisteröitynyttä pelaajaa. Suomessa luvut ovat toistaiseksi huomattavasti pienempiä, sillä kilpapelaajia maassamme on vain noin tuhat. Harrastajia on lajin seurojen mukaan suunnilleen saman verran. Tosin pingistä pelataan melko paljon myös rekisteröitymättä, esimerkiksi nuorisotaloilla, erilaisissa kerhoissa ja kesämökeillä. Pingispöytä onkin usein perusvaruste erilaisissa yhteistiloissa, sillä 274 senttiä pitkä ja 150 senttiä leveä pöytä mahtuu melko pieneenkin tilaan.

Vuoteen 1927 mennessä pöytätennis oli saanut vankan jalansijan Euroopassa ja lajissa pidettiin myös ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut ja voittajaksi selviytyi unkarilainen tohtori Jacobi. Unkarilaiset jatkoivatkin pelin valtiaina lähes koko 1930-luvun. 1950-luvulla kehitettiin uusi mailamalli ja -materiaali. Aiemmin pelissä ei juuri hyödynnetty kierrelyöntejä ja se perustui suurelta osin puolustuspeliin. Uuden, kovemman mailan myötä lajiin tuli kuitenkin uusi ulottuvuus, kun pelaajat alkoivat taktikoida kierrelyöntien myötä. Muutoinkin pallon käsittelystä tuli todellista taituruutta. Vuodesta 1988 lähtien pöytätennis on ollut myös virallinen olympialaji.

Suomeen pöytätennis löysi tiensä vuonna 1938 ja samalla perustettiin Suomen Pöytätennisliitto.

Pingiksen parissa viihtyvät niin lapset kuin vanhuksetkin

Pingiksen parissa viihtyvät niin lapset kuin vanhuksetkin

Pingis on siitä mukava laji, että sopii lähes jokaiselle. Iällä, sukupuolella tai urheilullisuudella ei ole aloittelijatasolla väliä, kaikki voivat pelata. Pöytätennis vie nopeasti mukanaan, sillä nopea pallopeli on parhaimmillaan todella hauskaa ja vaatii paljon taitoa, nopeaa reagointia ja kestävyyttä. Pingistä ei juuri näytetä esimerkiksi televisiossa, sillä katsojat kokevat helposti nopeatempoisen lajin seuraamisen raskaaksi.

Lajin perusidea on yksinkertainen ja muistuttaa hieman tennistä. Pelipöytä on jaettu kahteen osaan väliverkolla ja pallo täytyy lyödä verkon yli. Tavoitteena on saada pallo pomppaamaan siten, ettei vastustaja saa palautettua sitä. Pieni, kevyt pallo pomppii vauhdikkaasti ja sitä lyödään kumipäällysteisillä mailoilla.

Pingistä voi hyvin pelata omaksi ilokseen vaikka kavereiden kanssa autotallissa, mutta lajista saa heti enemmän irti, kun opettelee perusasiat. Jo oikeanlaisen mailaotteen, peliasennon sekä ylä-, ala- ja sivukierteiden opettelu antavat mahdollisuuden pelata peliä aivan toiselle tavalla ja kehittyä siinä. Mikäli lajista innostuu enemmän, voi lisää vinkkejä tai lähellä sijaitsevia seuroja kysellä Suomen Pöytätennisliitosta, jotka osaavat neuvoa myös paikallisissa asioissa. Alussa ei tarvitse juurikaan panostaa varusteisiin, hyvä harrastusmailan saa noin 30 eurolla. Peliasuksi käy mikä tahansa urheilullinen, jossa on helppo liikkua.