Petankin pelaaminen kiinnostaa ympäri maailmaa

Tarkkuusheitoista nauttiville on tarjolla myös ulkolajeja. Hauskaa ajanvietettä porukalla on petankki, joka sopii pelattavaksi ihan kaiken ikäisille, eikä vaadi mitään erityisvalmisteluita. Varsinaisesta kuntoilusta lajissa ei ole kysymys, sillä heittäminen etenee rauhallisesti ja kuulat ovat huomattavasti keilapalloja pienempiä ja kevyempiä. Laji kuitenkin kehittää motoriikkaa, tasapainoa, koordinaatiota ja reaktiokykyä. Rakkaalla pelillä on monta nimeä ja muualla se tunnetaan ainakin nimillä pétanque, boules, boccia, vola, bocce ja raffa.

Petankin pelaaminen kiinnostaa ympäri maailmaa

Ei siis ole kovin yllättävää, että petankkia harrastetaan ihan kaikkialla maailmassa ja sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Kuulapelin ensimmäisistä versioista ei ole tarkkaa tietoa, mutta ne ovat olleet osa monia muinaiskulttuureja sekä idässä että lännessä. Välimeren alueelle pelin uskotaan kulkeutuneen roomalaisten sotilaiden mukana. Virallisesti petankki lanseerattiin kuitenkin vuonna 1910. Sen nykyisen muodon kehitti kuulapeliveteraani Jules Hugues, joka joutui reumatisminsa takia etsimään uutta pelimuotoa vauhdikkaan kuulapelin tilalle. Tässä uudessa versiossa heitot heitetään paikallaan ja jalat yhdessä seisten heittoympyrästä. Peli on nimetty heittotavan mukaan, sillä ranskaksi pied tanquées tarkoittaa ”jalat yhdessä”.

Etelä-Euroopan puistoissa näkyy petankin suosio

Etelä-Euroopassa petankkia pelaavat erityisesti miehet ja pelin rauhalliseen luonteeseen nähden siihen liittyy toisinaan suuriakin tunnekuohuja. Esimerkiksi kaikissa Provencen kaupungeissa on oma petankkikenttänsä, jonka laidalle kertyy erityisesti viikonloppuisin myös yleisöä. Suosittua petankki on myös Italiassa ja Espanjassa, mutta erityisen lämpimästi peliin suhtautuvat ranskalaiset. Ranskassa näkeekin pétanquen pelaajia viikonloppuisin ja lämpiminä kesäiltoina lähes jokaisessa puistossa. Rauhallinen peli sopii mainiosti ranskalaisen illanvieton tunnelmaan, sillä pelin lomassa ehtii hyvin nauttia virvokkeita ja keskustella. Suomestakin löytyy jo yli 50 petankkiseuraa.

Etelä-Euroopan puistoissa näkyy petankin suosio

Pelata voi kolmen, kahden tai yhden hengen joukkueella

Petankissa on vain muutamia sääntöjä, jotka on helppo oppia. Yleisimmin petankissa kolmihenkinen joukkue pelaa toista kolmen hengen joukkuetta vastaan. Pelata voi kuitenkin myös kahden hengen joukkueissa tai jopa yksi pelaaja vastaan toista. Kolmen hengen joukkueilla pelattaessa eli trippelissä jokainen pelaaja saa heitettäväkseen kaksi kuulaa. Kahden ja yhden hengen joukkueiden pelissä jokaisella pelaajalla on kolme kuulaa. Voittajaksi selviytyy se joukkue, jolla on eniten kuulia maalipallon lähellä. Pelin taktikoihin kuuluu, että heitoilla pyritään myös estämään ja siirtämään vastustajan kuulia.

Säännöt määrittelevät kuulia, maalipalloa ja heittoja

Peli aloitetaan arpomalla joukkue, joka saa valita kentän ja heittää maalipallon. Joku aloittajajoukkueen jäsenistä piirtää maahan 35–50 senttimetrin ympyrän. Ympyrän tulee olla suuruudeltaan sellainen, että jokainen joukkueen pelaaja mahtuu seisomaan siinä siten, että jalat jäävät ympyrän sisälle. Heitettäessä jalat eivät saa koskettaa ympyrän viivaa.

Säännöt määrittelevät kuulia, maalipalloa ja heittoja

Petankkia voi toki pelata mökki-iltojen ratoksi oikeastaan millä välineillä tahansa, mutta virallisissa peleissä kuulien koostumus on tarkasti määritelty. Petankissa käytettävien kuulien tulee aina olla metallisia. Niiden halkaisija on vähintään 7,5 senttimetriä ja korkeintaan 8 senttimetriä. Painoltaan kuulat saavat olla 650 gramman ja 800 gramman välissä. Kuuliin saa kaivertaa esimerkiksi oman nimensä, mutta muita muutoksia niihin ei saa tehdä. Erikseen on kielletty vielä kuulien lämpökäsittely, sillä tämä muuttaa pinnan kovuutta. Maalipallot voivat puolestaan olla materiaaliltaan puuta tai synteettistä materiaalia, eikä niiden väriä ole määritelty. Kooltaan maalipallojen tulee olla 2,5 senttimetrin ja 3,5 senttimetrin välissä.

Viralliset pelit käydään sorakentillä

Petankkia voi tarvittaessa pelata oikeastaan millä alustalla tahansa, mutta suosituin pelipaikka on jonkinlainen tasainen sorakenttä. Lajissa kilpaillaan jopa MM-tasolla asti ja kilpailuja varten kentät rakennetaan erityisen haastaviksi. MM-kisoissa kyse on aina trippeleistä eli kolmen hengen joukkueista. SM-kisoissa taas on omat luokkansa kaikille pelimuodoille.