Kuulantyöntö toimii myös kuntourheiluna

Kuulantyöntö on kuulunut perinteisesti aina myös olympialaisten ohjelmaan, mutta sitä voi harrastaa myös kuntoiluna aivan samalla tavoin kuin muitakin yleisurheilulajeja.

Miesten kilpailuissa käytössä oleva kuula painaa 7,26 kiloa ja sen käsittely vaatii siis jonkin verran voimaa. Harrastusmielessä lajia harrastava voi kuitenkin hyvin valita myös kevyemmän vaihtoehdon ja saada näin heitolle enemmän pituutta. Myös kuulan nopeus kasvaa, kun käyttöön otetaan kevyempi heittoväline. Jopa kilpaurheilijat harjoittelevat jonkin verran myös kevyemmillä kuulilla. Sama vaihtoehto on naisilla, eli mikään pakko ei ole käyttää naisten virallista neljän kilon kuulaa. Itseasiassa lajia voi hyvin alkaa treenata vaikka suurella kivellä, kiventyönnöstähän kuulantyöntö on saanut alkunsakin.

Perustekniikan opettelu auttaa saamaan työnnön liikkeelle

Perusohjeet kuulantyöntöön auttavat alkuun ja lisää oppia voi hakea yleisurheiluseuroista ja esimerkiksi nettivideoista. Harrastus lähtee huomattavasti paremmin liikkeelle, jos tiedossa ovat perusasiat vauhdittoman kuulantyönnön tekniikasta. Teknisesti täydellistä suorituksesta ei tarvitse ainakaan aluksi saada. Tärkeää on, ettei kuulaa pidetä kämmenessä vaan sitä puristetaan sormilla. Tämänkin takia itselle sopivan painoinen kuula tekee harrastamisesta miellyttävämpää. Kuulantyöntö tehdään tukijalkaa vasten ja työntävän käden kyynärpään tulee osoittaa sivulle. Aivan työnnön lopussa peukalo jää osoittamaan alaspäin ja kämmen ulospäin.

Jotta työntö lähtisi parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle, on tärkeää ettei ylävartalo aukea liian aikaisin. Tämän estää vapaa käsi, jonka tehtävänä on sulkea hartialinja. Tukijalka on työnnön aikana joustava, mutta tukeva. Työnnön aikana molempien jalkojen jalkaterät käännetään työntösuuntaan ja hartiat seuraavat liikkeen perässä. Työnnön lähtiessä liikkeelle molemmat jalat ojentuvat, tukijalka nousee päkiän päälle ja työntö viimeistellään ranteen liikkeellä. Käden työntävä liike on siis aivan viimeinen osa työntöä. Kuulantyönnössä onkin tarkoitus päästä kuljettamaan kuulaa vartalon avulla mahdollisimman pitkä matka. Kun liikerata on tarpeeksi pitkä ja se suoritetaan nopeasti, saa kuula parhaan mahdollisen lähtönopeuden ja tämä on tietenkin tuloksen kannalta olennaista.

Perustekniikan opettelu auttaa saamaan työnnön liikkeelle

Ennen harjoitusta kroppa täytyy lämmitellä kunnolla, muuten seuraa helposti revähdyksiä. Harjoitus myös aloitetaan aina kevyemmillä työnnöillä ja tehoja lisätään kun harjoitus alkaa sujua. Tärkeää on myös keskivartalon hallinta sekä se, että kroppa taipuu tarpeeksi oikeaa tekniikkaa varten.

Työntötyyli on kehittynyt hurjasti vuosien varrella

Nykyisen suositun kuulantyöntötyylin kehittelystä ja esittelystä suurelle yleisölle saadaan kiittää yhdysvaltalaista kuulantyöntäjää Parry O’Brienia. Hän aloitti uuden tyylin kehittelyn vuonna 1950, kaksi vuotta ennen Helsingin olympialaisia. Ennen tätä kuulantyöntäjät olivat perinteisesti suorituksensa alussa kylki heittosuuntaan, astuneet yhden askeleen eteen ja työntäneet kuulan vauhtiin. O’Brien oli alkanut kuitenkin pohtia, lentäisikö kuula pidemmälle, jos sen saisikin liikkeelle kierteellä.

O’Brien paneutui uuden tekniikkansa kehittelyyn ja hiomiseen. Tähän uuteen työntötapaan kuuluivat sekä liike että kierto, joiden avulla kuula sai lisää vauhtia. Kuulaa työntäessään O’Brien kääntyi selin heittosuutaan, laittoi polviaan hieman koukkuun samalla kyyristyen, hyppäsi toisella jalallaan askeleen taaksepäin ja kääntyi sitten yhden jalan varassa heittosuuntaan, työntäen samalla kuulan liikkeelle. Helsingin olympialaisissa O’Brien voitti kultaa ja paransi samalla kuulantyönnön olympiaennätystä, sillä hänen tuloksensa 17,41 metriä oli 39 senttimetriä edellistä ennätystä pidempi. Uusi tyyli sai nimekseen O’Brien Glide ja se säilyi suosituimpana työntötekniikkana seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tyyli jäi kuitenkin vähitellen pois käytöstä, kun venäläinen Viktor Aleksejev kehitteli uuden, kiekonheitosta vaikutteita ottaneen tyylin, jossa on kuitenkin paljon samaa kuin O’Brieninkin tyylissä.

Työntötyyli on kehittynyt hurjasti vuosien varrella

Nykyään kuulantyönnössä on valittavana useita eri tyylejä, kuten pakitus- ja pyörähdystyyli. Kuulantyöntö tarjoaakin harrastajalleen määrättömästi haasteita, mutta myös mukavia onnistumisen elämyksiä.