Hullun hauska minigolf

Myös Suomen kesänvietto paikoissa tunnettu minigolf on kansainvälisesti suosittua puuhaa ympäri vuoden. Rakkaalla lapsella on monet nimet, ja peli tunnetaan kansainvälisesti useilla nimillä, kute crazy golf ja putt putt. Putt Putt johtuu pelin liittymisestä nimen omaan golfissa käytettäviin puttaus lyönteihin, joilla yleisemmin golffista puhuttaessa tarkoitetaan viheriön lopussa taoahtuvia lyhyt matkaisia tarkkuus lyöntejä, joiden tarkoituksena on saada pallo reikään.

Maailmanlaajuisesti minigolf on ollut suosittua 1800-luvulta saakka, ja vanhin minigolf rata sijaitsee Skotlannissa. Maassa sijaitseva St. Andrewsin naisten puttaus klubi avasi ovensa 1867 vain rouva väelle tarkoitettuna yksityis kerhona. Ajan ajatusmaailmaan kuului, että naisten oli siveetöntä harjoittaa laajan kaaren omaavia golf lyöntejä, jotka vaativat mailan viemistä olkapään yläpuolelle. Tämä johti siveliäämmän golf tyylin kehittämiseen, sillä harrastus oli suosittua naisten keskuudessa, ja useiden nuorten naisten isät, veljet, ja aviomiehet olivat läheisen Royal and Ancient golf klubin jäseninä. Yhdeksänreikäinen St. Andrewsin minigolf rata on edelleen toiminnassa, ja avoinna sekä mies että naispuolisille pelaajille vuosittain huhtikuusta syyskuulle, ja se tunnetaan paremmin nimellä The Himalayas, jolla viitataan radan vuoriston tyyppisesti aaltoilevaan maastoon. Mini golf ratojen rakentaminen yleistyi 1920-luvun Amerikassa, ja yksi ensimmäisistä tarkasti ympäristö suunnitelluista radoista oli Pohjois Carolinassa sijaitseva Thistle Dhu. Radalla ei nähty nykyaikaisia hullun hauskoja tuulimyllyjä, ja pellen naamoja, se oli suunniteltu tyylikkääksi mini puutarhaksi, jossa vaativa puttaaja vietti mielellään aikaa. Puttaus harjoittelun suosion kohteessa New Yorkin pilvenpiirtäjien katoille alkoi nousemaan pienen pieniä golf ratoja, joilla kaupunkilaiset saattoivat harjoitella taitojaan.

Nykyaikaisen hullun hauskan golf radan synty

Nykypäivänä useimmat meistä tunnistavat minigolfradan pienten välineiden lisäksi erikoisista esteistä, joissa haasteena on saada pallo sisälle erinäköisten hahmojen suuaukkoon, tai läpi pienten rakennusten. Ratojen maailmaan liittyvät usein äänitehosteet jotka kaikuvat niiden läpi pelaajan saadessa osuman. Tämän tyyppisten ratojen rakentaminen sai alkunsa Amerikassa Suuren Laman aikoina, jolloin kaupunkilaisilla ei ollut juurikaan varaa käydä varta vasten rakennetuilla radoilla pelaamassa. Peli innostus ei kuitenkaan kadonnut, ja kekseliäät heput laittoivat kasaan rinkie-dink ratoja, joiden pääsylippujen hinnat pidettiin huomattavan alhaisina. Ratojen esteet rakennettiin kaikesta  mahdollisesta jäte puusta ja metallista. Pelaajien tehtävänä saattoi olla esimerkiksi pallon lyöminen viemäriputken läpi vanhaan renkaaseen.

Nykyaikaisen hullun hauskan golf radan synty

Näiden ratojen suosio johti vuonna 1929 Tom Thumb Golf franchise firman syntymiseen, ja 30-luvun alussa ainakin 25% amerikan  minigolf radoista oli pyöri firman omistaman patentin periaatteilla. Tom Thuymb mini golf klubit rakennettiin tarkoituksenmukaisella massatuotannolla Rinkie-dink tyyppisiksi. 50-luvun puolessa välissä Al Lomma and Lomma Enterprises yhtiö toi markkinoille astetta hullumman crazy golfin, ja miniatyyri radoille alkoi ilmestymään tuulimyllyjä, liikkuvia alustoja, ja pyöriviä kohteita. Tämän tyyppiset minigolfradat levisivät ympäri maailman, ja ne hallitsivat minigolfin estetiikkaa, kunnes 90-luvulla useat yksityis klubit ryhtyivät rakentamaan puutarhoihin mini golf tyyppisiä kopioita kuuluisista golf viheriöistä. Mini golf on myös vakavasti otettava urheilulaji, ja World Minigolf Sport Federation järjestää vuosittain useita kansainvälisiä kilpailuja lajin harrastajille. 2000-luvulla minigolf lähti taas rakentamaan suosiotaan kaupunkialueilla, ja nykypäivänä useista suurkaupungeista löytyy sisätiloihin rakennettuja mini gold ratoja, jotka ovat suosittuja illanviettopaikkoja nuorison keskuudessa. Esteiden monimuotoisuus on lähtenyt kehittymään huimasti          , ja useat paikat yhdistävät peliin älypuhelin teknologian. Englannissa suosittu Junk Yard Golf Club on myös osaltaan suunnistanut takaisin lajin juurille, sillä sen neljässä kohteessa ratojen rakennukseen on käytetty kierrätettyä materiaalia, joka tuo pelaajien mieleen vanhanaikaiset rinkie-dink radat.